|
Lauantai koitti vesisateisena niin pääsponsorin live-tv -lähetyksessä kuin paikan päälläkin Romanian liukkailla törmillä kilpailijoille. Reittiselosteen mukaan viimeinen neljäs päivä tulisi olemaan kaikista rankin ja sitä se todella olikin, rankkojen vesisateidenkin vuoksi. Heikkinen pääsi tyylikkäästi maaliin kaikkien tapahtumien jälkeen, koska lauantaina liukkaalla tasamaallakin piti työntää pyörää kaiken energian ollessa kohtuullisen finaalissa viimeiseen mäkeen tullessa. Annetaanpa Henkan kertoa tapahtumista:
- Aamulla pyörällä siirtyminen oli järkätty keskustaan josta oli siirtymälähtö, aikaa 30min ja gps:llä liikennesääntöjä noudattaen. Noh vettähän heti alkoi satamaan kun nenän pihalle työnsi. Startista päivähuoltoon oli haastavaa reittiä, laskettiin liukkaissa muta-/savimäissä pyllymäkiä välillä pyörän kanssa&ilman ja droppaamaankin pyörää joutui. Metsälaskuissa alkoilla haasteita ettei pyörä suistu samalta uralta alas kun vesi virtasi ajouraa pitkin. Päivähuollon jälkeen oli vielä vähän aikaa ok ajettavaa kun mentiin jokia pitkin yms.
- Ja oli kivipitoista. Metsät ja nummet alkoivat muuttua todella haastaviksi vesisateen jatkuessa. Me help you/you help me -taktiikkaa käytettiin tänäänkin kun urat olivat syöpyneet niin syvälle ja vaihtoehtoiset reititkin oli kyseenalaisia. Viimeisen vuorenousun jälkeen oli nummet, pellot ja urat tajuttoman liukkaita joissa vaan vesi virtasi. Jossain savikohdassa otin väärän linjan, hyppäsin juurakkonoususta pienelle tasanteella joka oli niin liukas etten pysynyt siinä jaloin pystyssä, kontaten vedin pyörän alas ja otin toisen kietävän uran. Sibiuhun ajaessa oli pellolla ajoura ja sen varrella kaatumisjälkiä kun oli vaan niin liukasta, pari kilometria ennen loppuhuipennusta oli niin liukasta että loivaa pikkutien pohjaa noustessa oli täysi työ puhumattakaan oikeista nousuista. Silloin jo mielessä käväisi että pääsenkö edes maalialueelle. Maalialueelle saapuessa oli legendaarinen hiekkamäki edessä ja liejua vauhdinottopaikalla.
- Kolmannella yrityksellä pääsin puolenvälin kana-linjalle, siellä silmät pyöristtyivät että tuostako pitää nousta ja toisella yrityksellä sain pyörän heitettyä tasanteen päälle. Seuraavalla tasanteella alkoi epäusko hiipiä koska seuraava steppi oli jo ihan uskomaton: ehkä kuudennellä yrityksellä sain ammuttua pyörän niin ylös että yläpuolen katsojat saivat eturenkaasta kiinni. Loppu-uraa pitkin harjulle ja toista puolta alas pyörää droppaillen, sieltä pääsikin jo sitten maaliin, ajo aika oli 7h 40min siinä vaiheessa. En ois aiemmista päivistä uskonutkaan miten rankka voi olla viimeinen päivä jossa vesisade teki osansa. Kaikki neljä päivää maaliin ja pyörä näyttää melko vanhalta.
Aivan loistavaa Henrik, Y-SMK onnittelee maaliinpääsystä ja mahtavasta tuloksesta ehkä maailman rankimmassa hard-enduro-kilpailussa!
|